perjantai 13. maaliskuuta 2009

Once upon a time...

...there was a Spiderpig. Ei vaiskaan, ei meillä asu Simpsoneiden Spiderpig vaan Possuvauva. Possuvauva muutti meille , kun Myytti oli viisi kuukautta vanha ja halusi adoptoida itselleen pennun, koska ilmeisesti halusi ryhtyä jo nuorena äidiksi. Tai alunperin Possuvauva toimi Myytin tänne-käskynä, kun sitä ei saanut muuten tulemaan pihalta sisälle. Possuvauva huhuilee edelleenkin äippäänsä ovenraosta, jos mikään muu ei toimi ja äippähän tulee kuin ohjus, kun vauva kutsuu. Aluksi myös Velhoa houkutteli vähän Possuvauvan "hoitaminen", mutta Myytti huomasi hyvin nopeasti, että vauvalle käy kalpaten, jos se Velhon hampaisiin joutuu... Meillä kun ei tähän mennessä ole mikään vinku tai saatika mikään lelu kestänyt viittä minuuttia kauempaa (tästä aiheesta ehkä myöhemmin lisää...). No Possuvauvaa Myytti siis Velholta suojelee kätkemällä sen petinsä patjan uumeniin tai ylipäätänsä vaan pitämällä sitä silmällä. Siksi olenkin välillä huolehtivan äipän taakkaa helpottanut laittamalla Possuvauvan vaatekaapin hyllylle "päivähoitoon".

Muuten Possuvauvan kanssa aikaa viettäessään, Myytti pitää sitä vieressään ja hellästi silmäilee. Välillä Possuvauvaa pitää vähän kuonolla tökätä: "Sano äipälle jotakin.." ja sitten, kun se päästää pienen piippauksen niin, äippä on kovin tyytyväisen näköinen, kun Possuvauva on hengissä. Sitä voi myös välillä imettää ja nukkua sen vieressä yöllä niin, että aina kun kääntää kylkeä, vauva piippaa onnellisena :-) . Myytti tunnistaa Possuvauvan nimen, kun siltä kysyy missä Possuvauva on, se rientää sitä kiireesti hakemaan. Jopa Velho toi sen paikalle, kun sitä eilisiltana Myytiltä kyselin.

Tää on tosi rakkautta (tai sitten Myytillä on ollut valeraskaus 5kk iästä lähtien...), kuten kuvatkin kertovat:



Mä oon yrittänyt Myyttiä tässä vanhemmuudessa tukea (kun Velhosta ei siihen ole..) ja sanoa, ettei se yhtään haittaa vaikka vauva onkin vähän ruma, eikä niin kovasti äippänsä näköinen, eikä rotumääritelmän mukainen tai ettei se haittaa, että sillä on kippura häntä... No onneks rakkaus ei katso ulkonäköä, varsinkaan äidinrakkaus :-D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti