... tai me kaikki ollaan. Tänään on paistanut niin ihanasti aurinko, että se on saanut meidän koko perheen haikailemaan kesän perään. Pojat ovat syntyneet elokuussa ja minä eräänä kauniina intiaanikesänä, joten kesän lapsia todellakin ollaan ja sitä kaiken talvea odotellaan. Välillä on pitänyt talvellakin lähteä etsimään kesän lämpöä Kanarialta ja joka kesä ollaan jonnekin paahteeseen matkustettu nauttimaan vielä kuumemmasta helteestä kuin täällä kotona. Ja voi helvetti tätä pukemista, mua sitten risoo se täällä Suomessa! Lapsillekin (+koirille) täytyy ostaa miljoona erilaista vaatetta kaikkiin mahdollisiin säihin ja tilanteisiin, jos pärjäiskin aina shortseilla ja t-paidoilla niin ei tarvis olla niin paljon säilytystilaakaan! "Riisutaan pois kaikki housut ja paidat ja lähdetään lennolle. Näytä mulle missä on sun rusketusraidat jne." Toi vois olla mun motto ja taidan ostaa Espanjasta lomaosakkeen eläkepäiviä varten...
Lisäksi meidän perhe on täynnä intohimoisia vesipetoja, Ville ja pojat sukeltaa ja snorklaa, minä ja Velho uidaan :-) Myytistä ei oikeen tiedä vielä, kun se oli viime kesänä liian snadi uimariksi. Joskus ajattelen, että pojille ja Velholle kasvaa räpylät varpaiden väliin, kun niin paljon ne kesällä ui. Velho on mökillä olessamme ensimmäisenä aamulla järvessä ja illalla viimeisenä sieltä kannetaan pois. Sen uimahulluus on sitä luokkaa, että se joutuu lähes psykoosiin järvessä ollessaan eikä sitä sieltä meinaa millään pois saada. Onneks se on sentään oppinut saunomaan poikien kanssa välillä. Saa nähdä onko toi hulluus periytyvää ja aloittaako Myytti uimamaisterin tutkinnon suorittamisen ens kesänä... Mökillä olo on Velholle muutenkin sellaista aikaa, että se varmaan asuisi siellä jos voisi. Uimisen, uimisen ja saunomisen lisäksi veneillään, syödään makkaraa ja lettuja, retkeillään ja taas vähän uidaan...
Jos Tampereellakin olis koirille uimahalli, jossa vois talvella purkaa "patoutumiaan", niin tietäisin ainakin heti yhden vakkarikävijän :-) Me muut päästään onneksi uimaan joka lauantai, kun Viljami käy Tampereen sukeltajien Norppa-ryhmässä harjoittelemassa ja sillä aikaa voi harrastaa räpyläuintia. Sitten haaveilen siitä, että meillä kaikilla olisi joku päivä sukelluskortti ja päästäisiin yhdessä pinnan alle ihailemaan vedenalaista elämää... Siskoni opetteli viime kesänä Kreetalla snorklaamaan ja hänen mielestään se oli ihanaa, varsinkin uima-altaassa, kun ei tarvinnut nähdä mitään ihmeellisiä "mömmöjä" tai muita olentoja mitä nyt meressä näkyy :-) (Voihan sitä niinkin sukeltaa...)
Että näin tänään, kesää odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti