RALLY-TOKOA

Uusi vuosi ja uudet kujeet! Lomaa näyttelyistä ja keksitymme agilityyn ja rally-tokoon :-). Ajattelin pitää hieman treenipäiväkirjaa, että näkee missä mennään. Agility alkaa ensi viikolla ja siinä tavoitteena on saada kepit kuntoon :-)

Meillä alkoi nyt Namin kanssa rally-tokon treenikausi, koska olisi tavoitteissa viimeistään kesällä kisata ekaa kertaa avoimessa luokassa. Tai ollaanhan me koko ajan treenattu liikkeitä kotona, mutta nyt intensiivisemmin. Huomenna aloitamme käymäänTaidogaan treeniryhmässä joka toinen viikko, jotta saadaan myös häiriötreeniä. Mua ei sinänsä jännitä se, että avo-luokassa mennään ilman hihnaa, mutta omaa harjoitusta sekin tarvitsee häiriön alla. Haluan myös rutiinia siihen miten saavun radalle, milloin irroitan hihnan ja aloitan suorituksen. Samoin on mietittävä suorituksen jälkeinen rutiini eli radalta pitää poistua kytkettynä. Nää on sellaisia asioita, jotka haluan miettiä etukäteen, ettei tule sitten tyrittyä suoritusta, kun jännittää kisoissa. Samoin haluan vahvistusta siihen, että olen ymmärtänyt avo-luokan likkeet oikein. Harjoituksen alla meillä on ollut nyt erityisesti takapään käyttö vasemmalle esim. täyskäännökset paikalla (onnistuu!!!) ja 360 käännöksissä (siinä pylly helposti käväisee maassa). Istumasta seisomaan nousu onnistuu aika varmasti! Eteentulo istumaan suoraan sivulta vaatii paljon treeniä (jää vinoon). Olen myös pienentänyt käsimerkkejä, koska ne eivät saa olla enää niin hallitsevia avo-luokassa. Hyppyä ollaan oettu olemattoman vähän, samoin sivulletuloja sivuaskelissa.

Aloitimme harjoittelemaan peruutusta (joka ei ole vielä avo-luokan liike). Tein sitä sängyn ja rahin välissä niin peruuttaa helpommin suoraan. Aluksi heittelin nameja etujalkojen väliin ja naksuttelin peruuttavista askelista. Melko nopeasti sain pelkällä painonsiirrolla eteenpäin Namin peruuttamaan muutaman askeleen. Useamman askeleen ottamiseen tarvitaan paljon harjoitusta

Tässä kuva viime kesän viimeisestä alo-luokan kisasta, jossa Nami ansaitsi iloisella työskentelyllään RT1-koulutustunnuksen ja oli tuomarin suosikki :-).

Kirjoitin uusimpaan parsonlehteen (4/2015) lajiesittelyjutun rallytokosta ja ajattelin laittaa sen tähän talteen niille, joille ei lehteä tule ja joita asia kiinnostaa :-)

"Ihastuin rally-tokoon noin vuosi sitten, kun huomasin sen olevan varsin sopiva laji tällaiselle vilkkaan terrieriluonteen omaavalle ihmiselle ja vastaavat luonteenpiirteet omaavalle parsonineidille. Olen harrastanut tavallista tokoa aikaisempien koirieni kanssa ja jopa kisannut jonkun verran. Sitten kävi niin, että rotu vaihtui parsoniin ja agility vei mukanaan. Tälläkin hetkellä agility on vahvasti mukana, mutta rally-tokon erilaisuus tasapainottaa mukavasti treenejä. Aloitin Namin kanssa paikallisessa koirakoulussa pentutottelevaisuuskursseilla, kun se oli 5 kuukauden ikäinen. Kurssien jälkeen kouluttajamme sanoi, että rally-toko voisi olla Namin juttu ja silloin päätinkin ottaa selvää tästä minulle uudesta lajista.

Rally-toko on viime vuosina noussut erittäin suosituksi uudeksi lajiksi ja luulen sen johtuvan siitä, että se sopii ikään, kokoon, rotuun tai käyttötarkoitukseen katsomatta hyvin monenlaisille koirille. Siitä on tullut myös virallinen laji v.2014 eli siinä voi valioitua samoin kuin tokossa ja agilityssä. Rally-tokoon on otettu perinteisten tokosuoritusten lisäksi mukaan liikkeitä esim. koiratanssista ja agilitystä. Rally-tokokisoissa on neljä luokkaa: alokas, avoin, voittaja ja mestariluokka. Rally-tokokilpailuissa suoritetaan rata, jossa on 10-20 kpl erilaista tehtäväkylttiä. Tuomari on suunnitellut radan etukäteen ja kyltit suoritetaan tietyssä järjestyksessä. Alokasluokkaan on rally-tokossa matala kynnys osallistua, koska koira on suorituksen aikana kisoissa kytkettynä (tosin hihnaa ei saa käyttää koiran ohjaamiseen), eikä alokasluokassa vaadita ihan täydellisiä suorituksia esim. asennon tai kontaktin suhteen. Tosin alusta asti kannattaa tietysti kaikki liikkeet harjoitella oikein, ettei tarvitse ylemmissä luokissa korjailla virheitä. Ylemmissä luokissa on kyllä haastetta riittävästi ja liikkeiden määrä lisääntyy ja vaikeutuu.

Rally-tokon viehätys piilee mielestäni siinä, että se on mukava laji, jossa ei ole aivan niin pientä pilkunviilaamista kuin perinteisessä tokossa, tärkeintä on koiran ja ohjaajan välinen iloinen yhteistyö. Rally-tokossa saa suorituksen aikana kehua ja kannustaa koiraa sekä käyttää käsimerkkejä ja suullisia käskyjä Tämä on yksi syy miksi se sopii myös terrierin luonteelle, koska kehuminen auttaa pitämään vireen yllä ja jaksamaan suorituksen loppuun asti vaikka esim. makupalaa tai lelua ei tule heti. Lisäksi kisojen ja liikkeiden erilaisuus ja vaihtelevuus on mukavaa, koskaan ei voi etukäteen tietää minkälaisen radan tuomari on kisoihin suunnitellut tai mitkä tehtävät ovat radalla mukana. Eli tämä poikkeaa paljon perustokosta, jossa kisoissa tietyt luokkaan kuuluvat liikkeet suoritetaan aina samassa järjestyksessä. Rally-tokossa on myös todella paljon erilaisia liikkeitä, joiden harjoittelu asettaa haastetta treenaamiselle esim. oikealla puolella seuraaminen, puolenvaihdot, peruutus, pyörähdys, pujottelu, nami- tai leluhoukutus. Ja moniin erilaisiin liikkeisiin joutuu miettimään monta erilaista käskyä.

Otin aluksi selvää rally-tokosta katselemalla treeni- ja kisavideoita Youtubesta. Sitten koirakoulumme järjesti rally-tokon tutustumispäivän, johon osallistuimme Namin kanssa ja siitä se innostus sitten syttyi! Ilmoittauduimme viime tokokuussa rally-tokon alkeis- ja jatkokurssille ja elokuussa kisasimme jo ensimmäistä kertaa, kun Nami täytti vaadittavan 15kk kisaiän. Namin kanssa oli tavallaan ”helppo” aloittaa, kun sillä on ollut pennusta asti hyvä kontakti, perusliikkeet hallussa ja innostus minun kanssa yhdessä tekemiseen. Namia olen kouluttanut alusta saakka naksuttimella ja se on ollut Namille erittäin toimiva menetelmä, koska sille on mm. luontaista tarjota itsenäisesti erilaisia vaihtoehtoja. Nami on myös ollut aina innokas oppimaan erilaisia temppuja ja olen yllättynyt kuinka hyvä keskittymiskyky sillä on ollut noinkin nuoreksi koiraksi. Huomioin toki koulutuksessa Namin nuoren iän ja sen, että harjoitukset ovat riittävän lyhyitä mukavia niin, ettei kyllästymistä pääse tapahtumaan tai etten vaadi liikaa vaan onnistumisia on paljon.

Rally-toko on myös siitä mukava laji, että sitä voi treenata kotona sisällä ja ulkona. Tällä hetkellä emme ole mukana missään vakituisessa treeniryhmässä, koska käymme agilityssä 1-2 kertaa viikossa. Tammikuusta tosin alamme käymään joka toinen viikko rally-tokon treeniryhmässä, koska tavoitteena on kisata ensimmäistä kertaa avo-luokassa loppukeväästä. Olen perustanut myös omatoimisen treeniryhmän, jonka kanssa kokoonnuimme silloin tällöin tämän syksyn aikana ja teimme ratoja. Pääosin treenaan kotona päivittäin pieniä osa-alueita tai liikkeitä vaikka lenkin aikana tai pihassa touhutessamme. Osa liikkeistä koostuu useammasta ”palasesta” ja olenkin harjoitellut tarvittavia osa-alueita ensin erikseen ja sitten vasta yhdistänyt kokonaiseksi liikkeeksi. Harvoin harjoittelen kylttien kanssa tai teen rataharjoituksia, koska en halua kyllästyttää nuorta koiraa liian pitkillä harjoituksilla. Ennen kisoja olen saattanut tehdä 10-15 kyltin radan, jonka menen läpi palkaamatta muuten kuin kehuen. Tällä hetkellä haastavinta on sujuva takapään ja -jalkojen käyttö, jota ylemmissä luokissa tarvitaan esim. täyskäännökset paikoillaan tai seuraamisessa tehdään 360 astetta vasemmalle. Käytän harjoituksissa useasti apuna tasapainotyynyä tai pientä muovivatia, jonka päällä koira seisoo etujaloilla ja siten takapäätä voi pyörittää alustan ympäri. Oman haasteensa tuo myös se, että avo-luokassa ei mennä enää hihnassa ja koiran pitää seurata tarpeeksi lähellä. Namilla on taipumusta  olla vähän liiankin iloinen suorittaessaan, joten se helposti edistää liikkeissä J. Tosin tämä iloinen suoritus on juuri se minkä haluan säilyvän kisasuorituksissa, koska siihen tuomarit kiinnittävät myös erityisesti huomiota.

 Rally-tokokisoja alokasluokassa meillä on takana viisi, tosin olisimme siirtyneet avo-luokkaan neljällä kisan jälkeen, jos en olisi itse mokannut täysin ensimmäistä rataamme. Nami teki lähes täydellisen suorituksen pisteillä 98/100, mutta maalikyltin ohitettuani olin niin iloinen ensimmäisestä onnistuneesta radastamme, että työnsin käteni taskuun ja meinasin palkata koiran. Valitettavasti tein sen ennen kuin ylitimme kehänauhan, joten suoritus hylättiin. Voin kertoa, että sillä hetkellä hiukan harmitti oma moka, eikä minulla vahingosta viisastuneena ole ollut enää kisoissa treeniliiviä päällä J. Toinen kisa meni kohtuullisesti, jäimme muutamaa pistettä vaille tulosta, mutta seuraavat kolme kisaa onnistuivat aivan nappiin. Melkein kaikki vähennykset mitä meille radoilta on tullut, ovat ohjaajavirheitä eli johtuvat omasta huolimattomuudestani. Tähän vaikuttaa selvästi vielä oma kisajännitys. Rally-tokossa radalle lähtiessä kaikilla kilpailijoilla on 100 pistettä, josta tulee sitten vähennyksiä virheiden mukaan -1, -3 tai -10 pistettä. Hyväksyttyyn suoritukseen tarvitaan 70 pistettä ja kolmella hyväksytyllä suorituksella siirtyy ylempään luokkaan. Alokasluokan suoritettuamme saimme koulutustunnuksen RT1.

Kisoihin valmistaudun tekemällä edeltävällä viikolla ratatreenin ja sitten lyhyempiä harjoituksia. En ”hinkkaa” kamalasti liikkeitä, että Nami ei kyllästy. Varsinkaan kisapaikalla en tee enää kuin ihan jotain pientä seuraamista ja kontaktiharjoituksia, käymme lenkillä ja sitten Nami odottaa autossa suoritusvuoroaan melkein siihen asti, että on meidän vuoro. Tulen ajoissa kisapaikalle, että ehdin rauhassa tekemään kaikki valmistautumiset, ilmoittautumisen ja rataan tutustumisen. Kisoissa on aina ennen luokan alkua tuomarin puhuttelu, jossa kerrotaan säännöt ja sitten tuomari kävelee osallistujien kanssa radan läpi. Siinä kohdassa saa tuomarilta kysyä neuvoja kylttien suorittamiseen ja sitten opetella rataa. Käyn itse vielä mielessäni rataa läpi monta kertaa ennen suoritusta, mietin miten käskytän ja mitä pitää ottaa huomioon. Jos en ole ensimmäinen lähtijä, käyn myös katsomassa muutaman muun ratasuorituksen. Olen aika kova jännittämään, mutta radalle päästyäni se onneksi vähän helpottaa ja yritän keskittyä mahdollisimman iloiseen suoritukseen. Se tavoite on toistaiseksi onnistunut, koska joka arvostelulomakkeessa on ollut tuomarin maininta iloisesta ja reippaasta suorituksesta. Viimeisessä alokasluokan kisassa Nami palkittiin tuomarin suosikkina juurikin edellä mainittujen asioiden takia, vaikka ihan 100 pistettä ei tullutkaan. Rally-tokokisoissa on muutenkin mukava kisata, koska siellä vallitsee kannustava henki ja muut kilpailijat ovat iloisia toisten onnistuneista suorituksista. Kisoissa palkitaan kyllä kolme korkeimmat pisteet saanutta, mutta jokaisella on kuitenkin tähtäimessä lähinnä oma hyväksytty suoritus eikä niinkään sijoitus.

Vaikka tässä jutussa olen paljon kisaamisesta puhunutkin, niin rally-toko on mukava ja rento harrastus myös ihan kotikoirille ja niiden omistajille, joita kisaaminen ei kiinnosta. Suosittelen lämpimästi ja rohkeasti kokeilemaan niidenkin, jotka epäilevät, ettei terrieristä ikinä voi tulla toko-koiraa J. Rallytokossa näkee suuren rotukirjon ja paljon eri-ikäisiä koiria, joten se sopii monelle. Tässä on vaikeaa kuvailla missä lajin viehätys varsinaisesti piilee, mutta lajin suuri suosio viime vuosina ehkä kertoo jotain omalta osaltaan. Toivoisin kyllä kisaamaan useampia parsoneita, koska olemme edustaneet Namin kanssa rotuamme ainakin Tampereen seudun kisoissa toistaiseksi yksin. Rallytokossa tavoitteenamme on mennä niin pitkälle kuin taidot riittää ja toivottavasti ne riittävät vaikka valioitumiseen saakka!"

Terveisin lajiin hurahtaneet,

Tiina Raatikanen ja Nami (Karvahaalarin Piece of cake)