Agiltykisat YLÖKK 22.1.17

Neiti vauhtiveikon kanssa käytiin tänään kirmaamassa kolmella radalla YLÖKKin kisoissa. Niillä on uusi halli, jossa oli nopea pohja, pitkä profiili ja tosi kuuma :-). Tuloksina meillä oli HYL, 5, HYL. Jari Helinin tuomaroimat radat olivat haastavat, vaikka aluksi tuntui, että tarvittavat ohjauskuviot olivat suht helpot, mutta koiralle kerääntyi todella paljon vauhtia alun pyörityksen jälkeen. Sitten suora pitkä putki keskellä oli vaikea ja en vaan ehtinyt missään radalla kunnolla persjättöihin, kun olin myöhässä! Radoilla oli myös hyviä kohtia, joihin olin tyytyväinen ja mielestäni onnistuin olemaan ajattelematta lopputulosta vaan keskityin tekemiseen.

Tällä A-radalla onnistui alku erittäin hyvin ja varsinkin putkelta 7. hyppy, takaisin putkeen ja hyvä vienti kepeille. Kepit meni joka radalla sujuvasti, mutta olisi pitänyt uskaltaa sivuirroittaa paljon enemmän. Muurin jälkeen piti tehdä valssi, mutta Nami lähtikin heti kääntymään putkeen ja melkein juoksin sen päälle putken edessä ja siihen tuli ylimääräinen koukero. Putkesta tullessaan Nami kääntyi ensin väärään suuntaan, mutta tuli kuitenkin 12 hypylle. Kulmassa oleva putki ja seuraavat hypyt saivat taas sellaisen vauhdin aikaan, että Nami meni muurille enkä saanut kääntymään putkeen, kun olin myöhässä. Loppu oli sitten taas aika pinkomista ja pelastelua...

B-radalla alku onnistui myös tosi hyvin. 6.-7. esteen välissä muistin lähteä kääntymään valsiin ajoissa, mutta valssasin vähän liikaa ja Nami tuli seiskasta ohi. Tällä radalla olisi ollut kepeillä se sivuirroitus kohdallaan, koska olisin ehtinyt valssaamaan putkelle. Nyt vain lähetin edestä ja Nami kääntyi putken päässä väärään suuntaan ja ylimääräistä aikaa tuhraantui. Tällä radalle ehdin suoran putken jälkeen esteelle 17 ja siitä jatkoin poispäinkäännöksellä ja Nami irtosi siihen hyvin ja kääntyi hienosti putkeen. Tästä radasta jäi ihan ok fiilis, vaikka kiire tuli tässäkin.

Alku tässäkin suht ok, Putken jälkeen olin 9:lle persjätössä vähän myöhässä, mutta sain silti törkättyä taakse ja päällejuoksu oli ajoissa. Sit sai taas yrittää pysyä perässä ja tein huonon irroituksen putkeen, johon nami ei lähtenytkää heti, kun kääntyi katsomaan mitä meinaan. 14 jälkeen tein puolivalssin ja sit olin myöhässä 16 esteen valsissa (olisi pitänyt kääntää itse paljon aikaisemmin kohti A:ta) ja Nami teki sellaisen maxien irtoamisen ja syöksyikin putkeen ja siitä hylly. Lopussa kadotin klassisesti koirani persjätössä 20 putken kohdalla, kun sieltä tultiin ulos kauhean kovaa :-).

Positiivista oli, että Nami jaksoi hyvin kolme rataa, vaikka hallissa oli kuuma. Toi B-rata oli tosi lähellä nollatulosta. Persjätöt on mulle selkeästi haastavia!! Tai lähinnä niihin ehtiminen kovassa vauhdissa

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Piti tämä päivitys tehdä jo vuoden vaihtuessa, mutta jostain syystä en ole ehtinyt. Nyt on hyvä syy kirjoittaa useammin, koska olen päättänyt pitää treenipäiväkirjaa blogin muodossa, joka on "kotiläksynä" meidän Team Tähtiainesta agilityvalmennusryhmässä. Mutta ensin pikainen katsaus viime vuoteen :-)

Meillä oli Namin kanssa näyttelyiden täyttämä vuosi ja tulostakin tuli. Nami valioitui kesäkuun jälkeen Suomen, Ruotsin, Viron ja Latvian valioksi ja oli Baltian Voittaja-16. Noin nopeasti laskettuna viime vuoden saldo on 9xROP, 2xVSP ja 9xCACIB eli aikamoisen tyytyväinen olen :-). Ehdimme myös aloittaa kisaamisen agilityn kolmosluokassa, jossa takana nyt viisi starttia. Rallytokossa tuli ensimmäinen hyväksytty avoimen luokan tulos elokuussa ja sen jälkeen emme ole ehtineet kisaamaan, mutta nyt täytyy katsoa milloin olisi seuraaavat mahdolliset kisat. Nyt on tarkotus vähentää Namin osalta Suomen näyttelyt minimiin ja keskittyä tänä vuonna kisaamaan agilityssä. Näyttelysuunnitelmissa on toistaiseksi vain Liettua tammikuussa, Norjaan ja Venäjälle pitäisi suunnata jossain vaiheessa ja ehkä mennään myös joihinkin tittelinäyttelyihin. Velho oli mukana myös muutamissa näyttelyissä ollen ROP-veteraani jokaisessa ja BIS2 sijoitus tuli myös ja kirsikkana kakun päällä BIS-veteraani parsoneiden erikoisnäyttelyssä!

Kuvat Leena Mäkelä

Viime vuoden kohokohta oli tietenkin toinen Wizardling`s pentueeni eli Ben&Jerry syntyivät elokuussa. Pojat pääsivät ihaniin perheisiin ja kasvavat kovaa vauhtia ja luonteet ovat kohdillaan. Olen ilokseni saanut tavata näitä vintiöitä ja olen erittäin tyytyväinen poikiin. Molemmat ovat oikein lupaavia ja ekaan pentunäyttelyyn olisi tarkoitus suunnata maaliskuussa. Lisäksi Windy (Mindhunter Loves Wizardling) on tuossa naapurissa kasvamassa ja neitiä olisi tarkoitus viedä näytille kevään aikana.

 Wizardling`s Heartbreaker "AATU"

Wizardling`s Piece of my heart "BEN"

Sitten siihen treenipäiväkirjan :-). Aloitimme eilen Namin kanssa Team Tähtiainesta valmennusryhmässä, koska haluan lisää treeniä ja tavoitteellista sellaista. Käymme normaaleissa viikkotreeneissä Tähtitekniikalla ja valmennusryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa koko päivän leirille. Viime syksynä emme päässeet aloittamaan valmennusryhmässä, koska näyttelyitä oli niin paljon, mutta onneksi nyt alkoi uusi ryhmä, johon ilmoittauduin heti mukaan. Valmennusryhmässä on luentoja, ohjaajan fysiikkatreenejä sekä tietysti tekniikkatreenejä ja rataharjoituksia. Tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että joudun laatimaan tavoitteet pidemmälle aikavälille ja treenisuunnitelman sekä pitämään treenipäiväkirjaa. Meillä on ihan huippuvalkut Anna ja Maiju sekä kiva treeniryhmä eli innolla odotan jatkoa.

15.1.2017 RAKAS TREENIPÄIVÄKIRJA!

Tästä se alkaa! Ensimmäinen Team Tähtiainesta valmennuspäivä takana ja pää surisee ajatuksista ja suunnitelmista. Tavoitteita olinkin jo miettinyt hieman etukäteen, koska tiesin, että se tulee olemaan ensimmäinen tärkeä tehtävä. Itsearviointi ja tavoitteiden asettaminen on työni puolesta minulle tuttua juttua, joten se ei minua erityisesti jännitä. Koen vaan hyvänä, että nämä asiat tulee nyt konkreettisemmiksi, kun joudun kirjaamaan ne paperille ja lähettämään valkuille luettavaksi. En tiedä olisko muuten tullut tehtyä...

Puhuttiin ekana leiripäivänä paljon siitä kuinka vaikeaa on sanoa ääneen mitä tavoittelee eli jos laittaa tavoitteeksi vaikka SM-mitalin niin onko se heti muiden mielestä vaan turhaa leuhkimista ja kun tähän suomalaiseen ajattelutapaan ei kuulu puhua haluamastaan menestyksestä. Itse aion laittaa tulostavoitteekseni SM-kisoihin osallistumisen Namin kanssa vuonna 2018, ensi kesän kisat tulee liian äkkiä, enkä halua ensi keväälle mitään "hampaat irvessä yritetään kerätä nollia-fiilistä" ja muutenkin haluan varmuutta kisaamiseen kolmosissa.

Jos ajatellaan hieman taaksepäin niin en olisi ylipäätään uskonut olevani tässä vaiheessa kuin missä nyt ollaan. Velhon jälkeen meni useampi vuosi ilman aksaa ja olin jo ajatellut, että se oli siinä. Siskoni sai houkuteltua minut pentukurssille Namin kanssa ja löysin yllätyksekseni uudelleen agilityn ilon :-). Kaikki jutut agilityssä olivat paljolti muuttuneet tässä Velhon ja Namin välissä, erilaiset koulutusmetodit ja OneMindDogs-ajattelutapa olivat minulle uutta ja aloitin käytännössä ihan nollasta. Namin kanssa lähdettiin liikkeelle perustyöstä ja opeteltiin tekemään asioita oikein ja oikealla suoritustavalla (naksutin oli tässä suurena apuna). Olemme olleet alusta saakka Parviaisen Annan tiukassa mutta ymmärtävässä ohjeistuksessa ja tämä on ollut minulle todella tärkeää. Näin aikuisurheilijana nautin siitä, että on valmentaja, joka tietää mitä tekee ja voin luottaa siihen, kemiat on kohdallaan ja tarvittaessa minulle väännetään vaikka rautalangasta asioita, että menee varmasti perille :-). Enää en halua kokeilla sitä ja tätä tai yrittää korjata koulutuksessa tehtyjä virheitä jälkikäteen. Tähän alkuastelmaan nähden olemme edenneet melko nopeasti kolmosluokkalaisiksi (en edes ajatellut kisaavani koskaan enää...), koska Nami on nyt vasta 2,5-vuotias ja minä vasta pääsemässä pikkuhiljaa vauhtiin :-). Tosin tässä on ollut etuna aivan huikea pikkukoira, joka tekee hommia tosissaan ja yhdessä minun kanssani! Helppoa ei aina itsellä ole, kun usko loppuu omaan osaamiseen... En osaa juosta kunnolla, en muista vieläkään kaikkia kuvioita (tai edes niiden nimiä), oma keskittyminen vaihtelee, en oo vaan tarpeeksi hyvä ja ja ja... Nami onneksi osaa ja jaksaa ja oppii nopeasti :-)

Sitten eilisiin treeneihin! Torstain viikkotreeneissä oli jo tekniikkaharjoittelua ja nyt alkuun saman tyyppinen ratapätkä, jossa pääsi treenaamaan ohjauskuvioita. Näistä mä tykkään!! Tää on mulle just nyt tarpeellista pitkän radan juoksemisen sijaan, että joudun todella miettimään ja kokeilemaan erilaisia ohjauskuvioita. Uutena asiana minulle ekalla ratapätkällä tuli vekki (1-2 väliin) ja sylivekki (9:lle), jotta koira saadaan heti lähtemään uudelle paremmalle linjalle hypyn jälkeen. Olin sylivekissä vähän malttamaton, enkä mennyt aina tarpeeksi syvälle. Päällejuoksut onnistuivat (15-16) ja muistin olla peruuttamatta!!! Ehkä pääsen peruuttamishalustani pikkuhiljaa eroon :-). Tosin sitten sai peruuttaa luvalla puolivalsseissa (4-5-6), jotka ovat käteviä, mutta oikea ajoitus on haasteellista . Niitä treenattiin onneksi paljon. Eka ratapätkä sujui meiltä lopuksi aika mallikkaasti ja Nami irtoaa hienosti putkiin, joka antaa minulle mahdollisuuden edetä (joka on iso tavoite!!). Laitan ratapiirrokset tähän muistiin, koska muuten en muista...

Toka rata oli sitten vähän pidempi pätkä, jossa pääsi aamun ohjauskuvioita testaamaan. Rata mentiin ensin virtuaalikoiran kanssa, siitä otettiin aika ja kuvattiin ja sitten sama koiran kanssa. Lopuksi videot katsottiin rinnakkain. Minä pingoin virtuaalikoirani kanssa 2 sekuntia nopeammin eli vauhdin arvioiminen oli hankalaa ja muutenkin henkinen kiire. Ja kuvaaminen aiheutti paineita :-). Meille haastavin kohta oli 4-5 väli, koska Nami teki vitosen väärältä puolelta useamman kerran. Kakkosen jälkeinen puolivalssi ja tarjoilu putkeen meni hyvin, sitten en kääntynyt riittävästi nelosen jälkeisessä puolivalssissa, että olisin saanut Namin linjan kääntymään itseeni päin vaan se livahti mun selän taakse. Puhtaalla radalla (joka saatiin vertailua varten kuvattua) tuli sellainen virhe, että Nami kieppasi  seiskan jälkeen väärältä puolelta, kun mun takaaleikkaus ajautui liian pitkälle eikä lähtenyt seuraavaa estettä kohden eli tässä puomin päätä. Tämäkin on muistettava asia! Kympille tehtiin sylivekki-jaakotus, jonka sain menemään hyvin, kunhan muistin taas olla kiirehtimättä sylivekissä. Väsymys selvästi painoi jo vähän meitä molempia tässä viimeisessä harjoituksessa, mutta hyvä fiilis jäi. Tuolla taisi tulla jo mainittua ne kotiläksyn 5 positiivista asiaa tästä treenistä:
- Mun keskittyminen/vire oli hyvä varsinkin ekalla radalla
- Päällejuoksu onnistui peruuttamatta!
- Ehdin monessa kohdassa edelle!
- Nami irtoaa loistavasti putkiin
- Opin muutaman uuden kuvion

Tässä vielä tokan radan video

KAAKAOBAARI

Meidän pihaan tuli sunnuntaiaamuna kaakaobaari, johon minun piti tietysti heti mennä tutustumaan.

Piti vähän naapurin Tyynelle huudella ja leuhkia, että katos mikä täällä meidän pihassa on!!

Jouduin kuitenkin pettymyksekseni toteamaan, että minulle oli katettu tyhjä muki!!

Päätin hieman tutustua tarkemmin kaakobaarin valikoimaan ja varsinkin vaahtokarkit saivat veden herahtamaan kielelleni ja päätin ottaa niitä kaakaoni joukkoon...

Mutta tässä vaiheessa aloin ihmettelemään, että missä tän baarin henkilökunta viipyy?!!

Henkilökuntaaaaa!! HENKILÖKUNTAAAAAA!!!!

Kai se on itse sitten tästä hanasta kaakaot laskettava...

Laitoin suklaaströsseleitä ja vaahtiksia päälle ja oli hitokseen hyvää!!

Tämän baarin henkilökunta olikin kutsunut kaakaobileisiin ihmislapsen, jonka nimi oli Santtu. Päätin sitten hänelle näyttää mallia, kuinka kaakao ryystetään oikealla tavalla mahdollisimman nopeasti pois kupista...

No hupsista!! Mites tässä nyt näin kävi?

PIKKUPOJAT 4 viikkoa

Ben ja Jerry kasvavat aivan silmissä ja vauhti sen kuin lisääntyy. Eilen käytiin ensimmäistä kertaa ulkoilemassa ja nappasin muutaman poseerauskuvankin samalla. Tosin se oli hieman jännittävää, vaikka ulkoilu muuten oli poikien mielestä varsin mukava kokemus. Onneksi nyt on vielä näin lämmintä niin pystymme ulkoilemaan toivottavasti joka päivä. Ihana huomata kuinka oma lauma pitää pienistä huolta, eilenkin Hertta ja Velho selvästi vahtivat poikia, Nami leikitti ja Myytti kävi välillä katsomassa miten eka ulkoilu sujuu. Velho on ihana pappa, joka haluaa olla poikien lähellä, vaikka poistuukin sitten kauemmaksi, jos aletaan mahan alustaa kovasti tutkimaan :-). Nami varmaan eläisi, nukkuisi ja leikkisi poikien kanssa pentuaitauksessa, jos Hertta antaisi luvan. Hertta on vieläkin niin tarkka pojista, että muut saavat sisällä olla hetken poikien kanssa ja sitten riittää. Isosisko-Nami on taitava leikittäjä, joka osaa hellästi läpsiä tassuilla ja menee makaamaan, että pojat saavat kiipeillä päällä. Namia kyllä hieman himoitti poikien uusi possulelu mutta on antanut senkin olla pentuaitauksessa rauhassa. Kovasti pojat vielä tissuttelevat, vaikka vähän ollaan jo maisteltu jauhelihaa, papanoita ja piimää. Ben ja Jerry ovat tosi samanlaisia luonteeltaan, mitään suuria eroja ei ole vielä havaittavissa. Aika reippaita ja rohkeita molemmat mussukat :-)

BEN & JERRY

Hertalle syntyi kaksi poikaa lauantaiaamuna 27.8. Synnytys sujui hyvin ja Hertta hoiti homman aivan itsenäisesti, eikä minun tarvinnut yhtään auttaa. Pojat saivat työnimikseen Ben & Jerry ja ovat kasvaneet kahdessa viikossa hurjasti. Silmät pojilla aukesivat eilen ja nyt harjoitellaan hoippuvaa kävelyä, haisetelemista ja vähän maistellaan sormia. Hertta on ollut erittäin huolehtiva äiti ja on vasta nyt tällä viikolla suostunut käymään vähän kävelylläkin ja antanut Namin ja Myytin käydä nopeasti kurkkaamassa poikia. Onhan ne syötävän suloisia ja oli pakko ottaa ensimmäiset viralliset poseerauskuvat :-). Molemmilla pojilla on oma koti :-)

WIZARDLING`S HEARTBREAKER "JERRY"

WIZARDLING`S PIECE OF MY HEART "BEN"

PENTU-UUTISIA JA KESÄKUULUMISIA

Meille on vihdoinkin tulossa pentuja!! Toinen Wizardling`s pentue laitettiin alulle juhannuksena, kun Hertan tärppipäivät osuivat juuri siihen. Sulhasmies Rocky oli lähdössä lomalle Pohjois-Karjalaan, mutta päätyikin sitten heilastelemaan meidän mukaan Vilppulaan :-). Olikin kiva tutustua tähän herraan lähemmin ja ei voi muuta kuin sanoa, että Rockylla oli aivan mahtava luonne. Rocky tuli koira- ja ihmislaumaamme asenteella "mulle käy kaikki ja kaikki on kivaa!" ja oli kuin olisi asunut meillä aina :-). Rocky tulee toimeen tosi hyvin muiden koirien kanssa ja rakastaa kaikkia ihmisiä. Rocky on tuotu Suomeen Amerikasta, joten hänellä on typistetty häntä. Rocky on Amerikan valio ja valioitui myös Suomen valioksi Helsingin Maailmanvoittaja näyttelyssä. Rockylla on muutama pentue Suomessa ja oikein hienoja jälkeläisiä. Hienointa tässä herrassa on luonteen lisäksi aivan upea liike, jossa silmä lepää :-)

Hertta on Myytin ja Montyn tytär ja on kuulunut laumaamme alusta asti, koska asuu kummityttöni perheessä ja olemme paljon yhdessä. Minulla on siis kotona Hertan ekasta pentueesta Nami, joka osoittautunut melkoiseksi ihmelapseksi monella saralla. Hertta on meidän oma hömppä ja kullanmuru, joka rakastaa hellimistä, auringossa pötköttelyä, pihassa kyttäämistä (Herttaa ei voi pitää vapaana, kun ottaa melko varmasti hatkat) ja harrastaa Jennin kanssa agilityä (ja menee tosi hyvin silloin, kun haluaa ;-) ). Hertta on ollut mun "luottopakki", joka pärjää aina kivasti näyttelyissä ja tekee nyt pennutkin, kun niitä kaivataan. Meillä koko porukka odottaa tämän pentueen syntymistä kuin kuuta nousevaa, koska edellisestä pentueesta on jo aikaa. Odotan Hertta-pentueen syntyväksi 34. Tässä yhdistelmä jalostustietojärjestelmässä
<3 34.="" ja="" n="" niiden="" odotan="" p="" syntyv="" viikolla="">

US & FI MVA RED ROCK ROCKET MAN "ROCKY"

FI & EE MVA EEJV-13 KARVAHAALARIN PARFAIT DÀMOUR "HERTTA"

Muitakin mukavia uutisia voisin samalla päivittää, varsinkin harrastusten osalta. Nami täytti kesäkuussa kaksi vuotta ja valioitui heti ensimmäisessä mahdollisessa näyttelyssä Kotkassa Suomen ja Ruotsin valioksi!! Onhan se vaan aika nami ja pärjännyt niin hienosti tähän mennessä :-). Meillä on vieläkin virallinen valioitumiskuva ottamatta, joten nyt täytyy tyytyä tähän kännykällä näyttelyn jälkeen otettuun.

FI & SE MVA EE & LV JMVA TLNJV-15 TLNV-15 EEJV-15 EEV-15 LVJV-15 BALTJV-15 RT1

KARVAHAALARIN PIECE OF CAKE

Agility on mennyt myös kirjamellisesti putkeen ja nousimme alkukesän aikana kakkosiin. Nyt olisi tarkoitus elokuussa jatkaa kakkosissa ja katsoa mihin minun taidot riittävät (Nami on todella paljon taitavampi kuin minä) :-). Tässä muutamia kivoja Sirpa Saaren ottamia kuvia viimeisimmistä kisoista Ylöjärveltä.

Rally-tokossa ollaan ehditty vain yksiin avoimen luokan kisoihin, mutta siinä kisataan heti, kun vain päästään kokeisiin. Avo-luokan liikkeet on Namilla hyvin hallussa ja tiedän, että tuloksia varmasti saadaan, kun vaan päästään kisaamaan. Ensimmäisessä avo-kisassa tuli hylly, kun Nami kävi jostain ihme syystä kehänauhan ulkopuolella, vaikka teki siihen asti aivan loistavaa suoritusta. Oltaisiin saatu melkein täydet pisteet ilma tätä mokaa ja mieltä lämmitti kovasti tuomarin kirjoittama lause arvostelulomakkeeseen: "Iloinen ja taitava pari!" Siitä on hyvä jatkaa!

Velho on ollut myös mukana muutamissa näyttelyissä ja tainnut olla joka kerran ROP-veteraani ja Nousiaisissa BIS2 veteraani :-). Mun oma supervaari, jota ei ikä paina!! Nami ja Velho ovat olleet myös muutaman kerran ROP ja VSP

Wizardling`s kenneliin on tullut myös "ulkopuolinen" vahvistus Mindhunter Loves Wizardling eli Windy, joka on yhteisomistuksessa ja sijoituksessa Minhunterin Saanan kanssa. Mä olin niin iloinen tästä mahdollisuudesta, koska Windyn isä on Myytin poika Topi (Karvahaalrin Ying-Yang) ja tykkään tosi paljon myös äippä Roxysta (Plunkett Roxy Foxy Two). Windy asuu aivan meidän naapurissa, joten tämä tytteli ilostuttaa arkeamme usein ja toivottavasti päästään myös tulevaisuudessa kiertämään näyttelyitä tämän neidin kanssa. Tässä tuoreita kuvia tältä viikonlopulta Windysta ja Namista, jotka ovat ihan bestikset :-)