Myytti Myyrästäjä

Pitihän mun saada puheenvuoro, kun kerran Vekukin sai blogata! Mulla on paljon lempinimiä eikä mua nolota ne yhtään niinkuin Vekua toi Veku. Mä oon Mytty, Myslipatukka, Pyllerö, Ipana, mutta paras musta on toi Myytti Myyrästäjä, kun se kuvaa hyvin mun uutta lempiharrastusta. Mulla on nyt aikaa harrastaa, kun äippä päätti, että Possuvauva on aika vieroittaa ja mun on välillä saatava ihan omaa aikaa. Possuvauva meni siis vaatekaapin hyllylle pysyvään päivähoitoon ja mä saan keskittyä omiin hommiini. No mä ajattelinkin, että oon vielä vähän liian nuori äidiksi ja mun koko nuoruus menee ihan hukkaan, kun joudun koko ajan huolehtimaan Possuvauvan turvallisuudesta. Mä oon nyt keskittynyt tekeen kaikkea sellaista, mitä yleensä mun ikäset ipanat tekee. Oon leikkinyt mun kaikilla leluilla, kipittänyt ympäri kämppää, käynyt tsiigaan velipojan ja Minnin uutta kotia, kakannut äipän I-mummon matolle (joka oli ihan uus) ja aina kun meen ulos, käyn kovalla äänellä kimittämässä varmuuden vuoks naapurin Kaapolle päin. Mun iskä ja Kaapo on pahimmat viholliset ja mä oon päättänyt pitää Kaapon omalla tontillaan, ettei se tulis haastaa mun iskää taisteluun tontin herruudesta. Kaapo on aika hurja ja kuulen äipän usein manaavan, et miks just meidän ainoolla naapurilla täällä keskellä maaseutua pitää olla cairnterrieri ja vielä uros! Kaapo on kiinnostunut myös musta, mutta jostain kumman syystä se ei haluu tapella mun kanssa, vaan pysyy loitolla kun mä meidän talon nurkalla oikein kovasti kimitän.

Sitten mä oon ehtinyt leikkiin myös noitten mun karvattomien kaksjalkaisten kavereiden kanssa. Me hengaillaan jatkuvasti ulkona, tehdään lumilinnoja, taistellaan miekoilla, kiipeillään kallioilla ja ryömitään ojassa. Viikonloppuna oltiin mummilassa ja pojat rakensi meille aikakoneen isosta pahvilaatikosta ja vähänkö siitä tuli siisti! Siinä oli kaikkia vipuja ja torvia ja pieniä luukkuja ja yks iso luukku kyljessä, josta päästiin aikakoneeseen sisälle. Pitihän se munkin testata, kun sinne oli tuotu myös peitto ja tyyny, että aikakoneessa olis mukavaa matkustaa, kun eihän sitä koskaan tiedä kuinka pitkälle matkalle joutuu (eväät kyllä puuttui...) Menin sinne päikkäreille ja yllättäen joku sulki luukun, mutta ei se mua haitannut, vaan mietin kuinka siistiä olis matkustaa 1800-luvun Englantiin tapaamaan vaikka pastori Jack Russellia. Ehdin myös istumaan mummin sylissä, jota en muuten tee, mutta mummilla on poikkeuksellisen hyvä syli ja poikkeuksellisen hyvät eväät :-)

Nyt vasta pääsen siihen myyrästysasiaan, jota olen siis viime ajat harrastanut. Pääsen mä kuulemma joskus harrastamaan agilityäkin, mutta nyt keskityn vielä myyriin. Meidän talon vieressä on iso pelto, jonka ojat kuhisevat myyriä ja olenkin päättänyt alkaa harventamaan oma kätisesti (tai hampaisesti) tätä runsasta myyräkantaa, kun meidän pihapuussa asuva huuhkaja ei siihen yksin pysty (se taitaa sitä paitsi kytätä mua...). Hirviäkin meidän takapihalla tapaa usein, mutta kyllä myyrästys on huomattavasti helpompaa ja siistimpää hommaa kuin hirvestys (jota olen myös kokeillut). Mä siis hiippailen ihan hiljaa lähellä niitä myyrien mestoja ja kuuntelen lumen alta niiden ääniä ja sit oikeella hetkellä mä ISKEN! Tassut yhtä aikaa hirmuisella karateiskulla lumen läpi ja myyrä on vainaa! Tai sit mä kaivan niitä esiin ja nassuttelen niitä. Se on kyllä äipästä jostain kumman syystä etovaa (nimittäin se myyrien nassuttelu ja imeskely) ja se on aina huutamasssa mulle ja ravistelemassa niitä herkkupaloja pois mun suusta, outoa... Vielä enemmän äippä kyllä huutaa silloin, kun mä syön kakkaa, outoa sekin... Velho ei oo erityisemmin innostunut myyrästämisestä, se lähinnä tulee kaivelemaan mun suurella vaivalla tekemiäni koloja ja se on vielä niin erikoinen, että se ei koskaan halua syödä myyriä eikä kyllä kakkaakaan, outoa... Velipojan sain innostuun myyrästämisestä, kun se oli viimeks meillä kylässä ja sit me harrastettiin niinkuin perheenä sitä, kun iskäkin tuli mukaan.

Tässä kuvia meidän perheen yhteisestä harrastuksesta:




Äippä halus tähän loppuun vielä lisätä, että ihanaa kun meidän kamut on löytäneet tän blogin ja jättäneet kommenttejaan. Kiitti kaverit, mekin "vieraillaan" ahkerasti teillä :-)