Käytiin morjestamassa kettua

Keskiviikkona kävin Velhon ja Myytin kanssa Ikaalisten kettuluolilla. Mukana meillä oli myös Velhon tytär Sara. Viime kerrasta olikin jo aikaa, koska emme ole käyneet toukokuisen kettupäivän jälkeen luolilla. Velho oli revetä liitoksistaan, kun tajusi mihin tultiin ja samantien vaahto suusta lentää ja silmät pyörii päässä :-). On uskomatonta nähdä se muutos, mikä äipän kiltissä ja lepsussa "kotikoirassa" tapahtuu, kun se pääsee ottamaan ensinuuhkaisut ketusta. Sen jälkeen on aivan sama seisooko pihalla sata koiraa vapaana tai mitä muuta tahansa, Velho ei nää eikä kuule mitään ja ainoa ajatus on päästä mahdollisiman nopeasti putkeen.

Intoa oli tällä kertaa vähän liikaakin, koska tyhjän luolan tarkastuksessa Velho oli kovin äänekäs. Ketun kanssa jaksoi työskennellä hienosti ja kovaäänisesti 20 min. ja pysyi melkein koko ajan "B-viivojen" välissä. Velho tarvitsisi melko provosoivan ketun, joka saisi aikaan halun hyökkäillä lähemmäs, koska joka kerta, kun koputimme pesän kylkeen, Velho teki iskun pesälle. Tällä kertaa kettu oli Risto, joka pysyi melko passiivisena pesässä. Tanjan mukaan koira olisi muuten valmis kokeeseen, kunhan tyhjän luolan tarkastusta vielä vähän harjoitellaan.

Myytti oli saanut yllättävän paljon rohkeutta lisää ja syttyi varsinkin siitä, kun näki Velhon menevän luolaan. Kokeiltiin Myyttiä putkeen ja se menikin keskipesälle yhden pätkän verran haukkumaan kettua. Ahdinkoonkin meni sisälle, mutta jäi hetkeksi jotenkin jumiin ja peruutti pois, enkä sitten saanut houkuteltua kokeilemaan uudelleen. Mutta hyvältä vaikuttaa, ainakin innostuksesta päätellen. Sara oli kuin vanha tekijä ja meni tosi hienosti ahdingon kautta keskipesälle haukkumaan, joten harjoitukset jatkuvat tyttärillä :-)