Piti tämä päivitys tehdä jo vuoden vaihtuessa, mutta jostain syystä en ole ehtinyt. Nyt on hyvä syy kirjoittaa useammin, koska olen päättänyt pitää treenipäiväkirjaa blogin muodossa, joka on "kotiläksynä" meidän Team Tähtiainesta agilityvalmennusryhmässä. Mutta ensin pikainen katsaus viime vuoteen :-)
Meillä oli Namin kanssa näyttelyiden täyttämä vuosi ja tulostakin tuli. Nami valioitui kesäkuun jälkeen Suomen, Ruotsin, Viron ja Latvian valioksi ja oli Baltian Voittaja-16. Noin nopeasti laskettuna viime vuoden saldo on 9xROP, 2xVSP ja 9xCACIB eli aikamoisen tyytyväinen olen :-). Ehdimme myös aloittaa kisaamisen agilityn kolmosluokassa, jossa takana nyt viisi starttia. Rallytokossa tuli ensimmäinen hyväksytty avoimen luokan tulos elokuussa ja sen jälkeen emme ole ehtineet kisaamaan, mutta nyt täytyy katsoa milloin olisi seuraaavat mahdolliset kisat. Nyt on tarkotus vähentää Namin osalta Suomen näyttelyt minimiin ja keskittyä tänä vuonna kisaamaan agilityssä. Näyttelysuunnitelmissa on toistaiseksi vain Liettua tammikuussa, Norjaan ja Venäjälle pitäisi suunnata jossain vaiheessa ja ehkä mennään myös joihinkin tittelinäyttelyihin. Velho oli mukana myös muutamissa näyttelyissä ollen ROP-veteraani jokaisessa ja BIS2 sijoitus tuli myös ja kirsikkana kakun päällä BIS-veteraani parsoneiden erikoisnäyttelyssä!
Kuvat Leena Mäkelä
Viime vuoden kohokohta oli tietenkin toinen Wizardling`s pentueeni eli Ben&Jerry syntyivät elokuussa. Pojat pääsivät ihaniin perheisiin ja kasvavat kovaa vauhtia ja luonteet ovat kohdillaan. Olen ilokseni saanut tavata näitä vintiöitä ja olen erittäin tyytyväinen poikiin. Molemmat ovat oikein lupaavia ja ekaan pentunäyttelyyn olisi tarkoitus suunnata maaliskuussa. Lisäksi Windy (Mindhunter Loves Wizardling) on tuossa naapurissa kasvamassa ja neitiä olisi tarkoitus viedä näytille kevään aikana.
Wizardling`s Heartbreaker "AATU"
Wizardling`s Piece of my heart "BEN"
Sitten siihen treenipäiväkirjan :-). Aloitimme eilen Namin kanssa Team Tähtiainesta valmennusryhmässä, koska haluan lisää treeniä ja tavoitteellista sellaista. Käymme normaaleissa viikkotreeneissä Tähtitekniikalla ja valmennusryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa koko päivän leirille. Viime syksynä emme päässeet aloittamaan valmennusryhmässä, koska näyttelyitä oli niin paljon, mutta onneksi nyt alkoi uusi ryhmä, johon ilmoittauduin heti mukaan. Valmennusryhmässä on luentoja, ohjaajan fysiikkatreenejä sekä tietysti tekniikkatreenejä ja rataharjoituksia. Tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että joudun laatimaan tavoitteet pidemmälle aikavälille ja treenisuunnitelman sekä pitämään treenipäiväkirjaa. Meillä on ihan huippuvalkut Anna ja Maiju sekä kiva treeniryhmä eli innolla odotan jatkoa.
15.1.2017 RAKAS TREENIPÄIVÄKIRJA!
Tästä se alkaa! Ensimmäinen Team Tähtiainesta valmennuspäivä takana ja pää surisee ajatuksista ja suunnitelmista. Tavoitteita olinkin jo miettinyt hieman etukäteen, koska tiesin, että se tulee olemaan ensimmäinen tärkeä tehtävä. Itsearviointi ja tavoitteiden asettaminen on työni puolesta minulle tuttua juttua, joten se ei minua erityisesti jännitä. Koen vaan hyvänä, että nämä asiat tulee nyt konkreettisemmiksi, kun joudun kirjaamaan ne paperille ja lähettämään valkuille luettavaksi. En tiedä olisko muuten tullut tehtyä...
Puhuttiin ekana leiripäivänä paljon siitä kuinka vaikeaa on sanoa ääneen mitä tavoittelee eli jos laittaa tavoitteeksi vaikka SM-mitalin niin onko se heti muiden mielestä vaan turhaa leuhkimista ja kun tähän suomalaiseen ajattelutapaan ei kuulu puhua haluamastaan menestyksestä. Itse aion laittaa tulostavoitteekseni SM-kisoihin osallistumisen Namin kanssa vuonna 2018, ensi kesän kisat tulee liian äkkiä, enkä halua ensi keväälle mitään "hampaat irvessä yritetään kerätä nollia-fiilistä" ja muutenkin haluan varmuutta kisaamiseen kolmosissa.
Jos ajatellaan hieman taaksepäin niin en olisi ylipäätään uskonut olevani tässä vaiheessa kuin missä nyt ollaan. Velhon jälkeen meni useampi vuosi ilman aksaa ja olin jo ajatellut, että se oli siinä. Siskoni sai houkuteltua minut pentukurssille Namin kanssa ja löysin yllätyksekseni uudelleen agilityn ilon :-). Kaikki jutut agilityssä olivat paljolti muuttuneet tässä Velhon ja Namin välissä, erilaiset koulutusmetodit ja OneMindDogs-ajattelutapa olivat minulle uutta ja aloitin käytännössä ihan nollasta. Namin kanssa lähdettiin liikkeelle perustyöstä ja opeteltiin tekemään asioita oikein ja oikealla suoritustavalla (naksutin oli tässä suurena apuna). Olemme olleet alusta saakka Parviaisen Annan tiukassa mutta ymmärtävässä ohjeistuksessa ja tämä on ollut minulle todella tärkeää. Näin aikuisurheilijana nautin siitä, että on valmentaja, joka tietää mitä tekee ja voin luottaa siihen, kemiat on kohdallaan ja tarvittaessa minulle väännetään vaikka rautalangasta asioita, että menee varmasti perille :-). Enää en halua kokeilla sitä ja tätä tai yrittää korjata koulutuksessa tehtyjä virheitä jälkikäteen. Tähän alkuastelmaan nähden olemme edenneet melko nopeasti kolmosluokkalaisiksi (en edes ajatellut kisaavani koskaan enää...), koska Nami on nyt vasta 2,5-vuotias ja minä vasta pääsemässä pikkuhiljaa vauhtiin :-). Tosin tässä on ollut etuna aivan huikea pikkukoira, joka tekee hommia tosissaan ja yhdessä minun kanssani! Helppoa ei aina itsellä ole, kun usko loppuu omaan osaamiseen... En osaa juosta kunnolla, en muista vieläkään kaikkia kuvioita (tai edes niiden nimiä), oma keskittyminen vaihtelee, en oo vaan tarpeeksi hyvä ja ja ja... Nami onneksi osaa ja jaksaa ja oppii nopeasti :-)
Sitten eilisiin treeneihin! Torstain viikkotreeneissä oli jo tekniikkaharjoittelua ja nyt alkuun saman tyyppinen ratapätkä, jossa pääsi treenaamaan ohjauskuvioita. Näistä mä tykkään!! Tää on mulle just nyt tarpeellista pitkän radan juoksemisen sijaan, että joudun todella miettimään ja kokeilemaan erilaisia ohjauskuvioita. Uutena asiana minulle ekalla ratapätkällä tuli vekki (1-2 väliin) ja sylivekki (9:lle), jotta koira saadaan heti lähtemään uudelle paremmalle linjalle hypyn jälkeen. Olin sylivekissä vähän malttamaton, enkä mennyt aina tarpeeksi syvälle. Päällejuoksut onnistuivat (15-16) ja muistin olla peruuttamatta!!! Ehkä pääsen peruuttamishalustani pikkuhiljaa eroon :-). Tosin sitten sai peruuttaa luvalla puolivalsseissa (4-5-6), jotka ovat käteviä, mutta oikea ajoitus on haasteellista . Niitä treenattiin onneksi paljon. Eka ratapätkä sujui meiltä lopuksi aika mallikkaasti ja Nami irtoaa hienosti putkiin, joka antaa minulle mahdollisuuden edetä (joka on iso tavoite!!). Laitan ratapiirrokset tähän muistiin, koska muuten en muista...
Toka rata oli sitten vähän pidempi pätkä, jossa pääsi aamun ohjauskuvioita testaamaan. Rata mentiin ensin virtuaalikoiran kanssa, siitä otettiin aika ja kuvattiin ja sitten sama koiran kanssa. Lopuksi videot katsottiin rinnakkain. Minä pingoin virtuaalikoirani kanssa 2 sekuntia nopeammin eli vauhdin arvioiminen oli hankalaa ja muutenkin henkinen kiire. Ja kuvaaminen aiheutti paineita :-). Meille haastavin kohta oli 4-5 väli, koska Nami teki vitosen väärältä puolelta useamman kerran. Kakkosen jälkeinen puolivalssi ja tarjoilu putkeen meni hyvin, sitten en kääntynyt riittävästi nelosen jälkeisessä puolivalssissa, että olisin saanut Namin linjan kääntymään itseeni päin vaan se livahti mun selän taakse. Puhtaalla radalla (joka saatiin vertailua varten kuvattua) tuli sellainen virhe, että Nami kieppasi seiskan jälkeen väärältä puolelta, kun mun takaaleikkaus ajautui liian pitkälle eikä lähtenyt seuraavaa estettä kohden eli tässä puomin päätä. Tämäkin on muistettava asia! Kympille tehtiin sylivekki-jaakotus, jonka sain menemään hyvin, kunhan muistin taas olla kiirehtimättä sylivekissä. Väsymys selvästi painoi jo vähän meitä molempia tässä viimeisessä harjoituksessa, mutta hyvä fiilis jäi. Tuolla taisi tulla jo mainittua ne kotiläksyn 5 positiivista asiaa tästä treenistä:
- Mun keskittyminen/vire oli hyvä varsinkin ekalla radalla
- Päällejuoksu onnistui peruuttamatta!
- Ehdin monessa kohdassa edelle!
- Nami irtoaa loistavasti putkiin
- Opin muutaman uuden kuvion
Tässä vielä tokan radan video
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti