Käytiin morjestamassa kettua

Keskiviikkona kävin Velhon ja Myytin kanssa Ikaalisten kettuluolilla. Mukana meillä oli myös Velhon tytär Sara. Viime kerrasta olikin jo aikaa, koska emme ole käyneet toukokuisen kettupäivän jälkeen luolilla. Velho oli revetä liitoksistaan, kun tajusi mihin tultiin ja samantien vaahto suusta lentää ja silmät pyörii päässä :-). On uskomatonta nähdä se muutos, mikä äipän kiltissä ja lepsussa "kotikoirassa" tapahtuu, kun se pääsee ottamaan ensinuuhkaisut ketusta. Sen jälkeen on aivan sama seisooko pihalla sata koiraa vapaana tai mitä muuta tahansa, Velho ei nää eikä kuule mitään ja ainoa ajatus on päästä mahdollisiman nopeasti putkeen.

Intoa oli tällä kertaa vähän liikaakin, koska tyhjän luolan tarkastuksessa Velho oli kovin äänekäs. Ketun kanssa jaksoi työskennellä hienosti ja kovaäänisesti 20 min. ja pysyi melkein koko ajan "B-viivojen" välissä. Velho tarvitsisi melko provosoivan ketun, joka saisi aikaan halun hyökkäillä lähemmäs, koska joka kerta, kun koputimme pesän kylkeen, Velho teki iskun pesälle. Tällä kertaa kettu oli Risto, joka pysyi melko passiivisena pesässä. Tanjan mukaan koira olisi muuten valmis kokeeseen, kunhan tyhjän luolan tarkastusta vielä vähän harjoitellaan.

Myytti oli saanut yllättävän paljon rohkeutta lisää ja syttyi varsinkin siitä, kun näki Velhon menevän luolaan. Kokeiltiin Myyttiä putkeen ja se menikin keskipesälle yhden pätkän verran haukkumaan kettua. Ahdinkoonkin meni sisälle, mutta jäi hetkeksi jotenkin jumiin ja peruutti pois, enkä sitten saanut houkuteltua kokeilemaan uudelleen. Mutta hyvältä vaikuttaa, ainakin innostuksesta päätellen. Sara oli kuin vanha tekijä ja meni tosi hienosti ahdingon kautta keskipesälle haukkumaan, joten harjoitukset jatkuvat tyttärillä :-)

Velhon päivä

Kovat jätkät käy ensin voittamassa näyttelyssä ja sen jälkeen menee tekemään kovien jätkien hommia kotiin. Siis mä olin tänään ihan paras Tampereen näyttelyssä ja Myytti ei, mut mä oon sitä mieltä, et on senkin taas välillä hyvä palata maanpinnalle, kun se on leijaillut tassut ilmassa viime aikojen menestyksensä takia. Kukaan ei ollut kuvaamassa mun pönötystä kehässä, joten äippä innostu kuvaamaan meitä täällä kotona. Kiroili ja mumisi jotain surkeesta kamerasta ja sanoi, et mun pitäis päästä "niihin" hommiin taas, niin voisin tienata äipälle uuden hienon kameran. Ja sehän kyllä mulle käy, tänne vaan kaikki kauniit tytöt, niin hoidan kyllä homman kotiin!

Voitte tässä ihailla uljasta profiiliani ja äijämäistä olemustani (tosin äippä törkkäs mut seisoon kukkapenkkiin, et saadaan samalla jotkut rehutkin ikuistettua...).

Sen kukkapenkissä pönöttämisen jälkeen, mä pääsin niihin äijien kotihommiin eli ensin harjoittelin seipäänheittoa (jos järjestettäis parsoneiden seipäänheiton MM-kisat, niin mä olisin sairaan hyvä ja varma voittaja, sen verran kauas seiväs lentää..) ja sit hyökkäyksiä ja voltteja:

Sit mulla oli älyttömän tärkeä työnjohtajan rooli jälleen kerran meidän majanrakennustyömaalla, tosin äippä ei saanut ikuistettua mun antamia kovaäänisiä ohjeita, joita annoin pojille majan alla. Projekti on nyt edennyt maalausvaiheeseen ja toivottavasti avajaisiin mennessä oon oppinut kipeämään niitä p#####een tikapuita!!

Sillä aikaa, kun mä jouduin olemaan tylsissä näytelmissä, pojat pääsi ravustamaan. Olisin kyllä ollut mielummin niissäkin hommissa! (Verneri got A Big Crab!)

Äippä otti muutaman kuvan (säälistä...) Myytistäkin, joka muistuttaa tällä hetkellä Dalmatialaista pohjavillan pilkkuineen...

Tässä lopuksi vielä jännittävä hetki, jossa äippä sai ikuistettua mut, kun huomasin läheisellä pellolla toikkaroivat hevoset (sen jälkeen kamera lensi pöheikköön ja äippä yritti juosta mun kanssa satasen uutta maailmanennätystä...) Arvatkaa kuka voitti?

T: VELHO THE WINNER

Velho was BOB today in Tampere dog show, Myytti didn´t got anything this time...
After the show Velho was doing Men´s Jobs and watch over boys painting the tree house and I "forced" him posing with and without Myytti... In the last picture, Velho just noticed horses in the field nearby and then we took a little running competition and guess how was the winner? :-)

Tampereen ryhmis

Sunnuntaina olimme Tampereen ryhmänäyttelyssä ja Myytti söpösteli itselleen neljännen sertin ja sijoittui PN2:ksi. Tuomarina oli Tarmo Viirtelä, joka sanoi arvostellessaan Myyttiä ja sijoittaessaan koiria, että Myytti olisi voittanut hännän viimeistelyllä. Että tämmönen tapaus tällä kertaa, hävittiin siis ihqulle Monalle kirjaimellisesti "hännänmitalla" :-)). Seuraavalla kerralla häntä on sit varmasti kynitty ennen kehään menoa... Tässä Tarmo-sedän tarkemmat huomiot: " Hyvä purenta. Riittävän tummat silmät. Hyvä ylälinja ja häntä. Mallikas etuosa. Hyvä rintakehän muoto. Reilut takakulmat. Riittävän hyvä karkea karva. Hännän voisi siistiä. Tasainen vetävä askel, hieman ahdas takaa. Ryhdikäs ja iloinen käytös."

Mukana oli myös muita Velhon jälkeläisiä. Mahtavan näyttelyavauksen teki Cedu (Erimarin Cesar), joka sai ensimmäisen sertinsä ja oli VSP. Onnea Minnalle ja Cedulle, tästä pojasta kuullaan vielä:-)

Tässä esittelee söpöä naamaansa Mikki (Karvahaalarin Onni Onnekas), joka ei valitettavasti ollut tällä kertaa onnekas näyttelyssä... Paikalla oli myös Ceri, jonka kuvia voit käydä kurkkaamassa Marin blogista. Myytin, Cedun ja Mikin kuvat on ottanut Eija Viitanen.