Eka Serti!!

Myytillä on takana loistavan kuuma näyttelyviikonloppu. Lauantaina olimme Helsingissä Lady´s Kennel Clubin ryhmänäyttelyssä, jossa paikalla oli huimat 38 parsonia. Tuomarina toimi Irlantilainen Philip O´Sullivan, joka jakoi avokätisesti erejä. Paras narttu-kehässä oli yli 20 koiraa, joten en todellakaan odottanut tuomarin nappaavan meidän ipanan jatkoon. Mutta niin vaan kävi ja tuloksena oli PN3 ja vara-serti! Myytti esiintyi hienosti ja arvostelukin oli tosi hyvä: "Lovely head and expression. Nice dark eye. Good bite. Nice keen front. Level topline. Good hind quarters. Coat in exellent condition."

Sunnuntaina oli vuorossa Mänttä, koska "kotikisoihin" oli pakko osallistua. Ja onneks mentiinkin, koska eilisen vara-serti muuttui Ekaksi Oikeaksi Sertiksi ja sijoitus PN2!! Tuomarina oli hyvin erikoinen Ritva Raita, jonka ajattelin kuolla kupsahtavan siinä kuumuudessa hetkellä minä hyvänsä... Kun tulin Myytin kanssa arvosteltavaksi hän huudahti heti, että siinä on tulevaisuuden tähtönen ja käski kirjoittamaan sen Myytin arvosteluun. Minulla ja kehäsihteerillä oli pikkuisen vaikeaa pitää naama peruslukemilla, mutta tällainen arvostelu sitä sitten saatiin: "Viehättävä vuoden ikäinen. Erinomainen ilmeikäs pää. Hyvä pigmentti ja purenta. Hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut ja liikkuu kaikin puolin erittäin hyvin. Tuleva tähtönen!"

Myytin liikkuminen aiheutti Ritvassa erityistä ihailua ja huokailua ja tässä sitä liikettä Toni Lundin ottamissa kuvissa näkyykin:

Velho oli myös mukana Mänttässä ollen PU2. Veteraanituomari halusi tänään palkita hyväkuntoiset veteraanikoirat, joten ROP ja VSP koirat olivat molemmat vetskuja. Velho sai myös todella hyvän arvostelun: "3-vuotias sopusuhtainen uros, jolla erittäin ilmeikäs hyvä pää. Saisi olla pigmenttiä vas. silmän ympärillä. Erittäin hyvä ryhti, ylälinja. Hyvin kiinnittynyt suora häntä. Hyvin kulmautunut. Liikkuu hyvin."

Myytti Kaunokainen

Lauantaina trimmasin tai oikeastaan viimeistelin Myytin näyttelykuntoon, koska ens viikonloppuna ollaan menossa Helsinkiin ja Mänttään näyttelemään. Mulla onkin ollut opettelemista Myytin turkin kanssa, koska Velhon trimmaus on ollut niin maailman yksinkertaisinta hommaa ja sen voi ottaa vaikka edellisenä iltana ennen näyttelyä. Vaikka Myytilläkään ei maailman hankalin turkki ole, niin mun on pitänyt opetella oikea ajoitus ja se kuinka paljon sitä voi ottaa, ettei pohjavillan pilkut paista jne. Gimmelin tyttöjen Tuija on onneks auttanut mua alkuun nyppimällä Myyttiä riittävästi ja mä oon sitten hoitanut siistimisen. Nyt täytyy sanoa, että ensi kertaa ajoitus onnistui nappiin ja Myytin turkki huippukunnossa viikonloppua varten.

Eilen saatiin Maisan Toni agilitykentälle mukaan ottamaan neidistä söpöstelykuvia näyttelylookissaan :-)

DAY SPA

Olen kuullut äipän viime aikoina puhuvan kaikenlaisista kauneushoidoista ja rakennekynsistä sun muista naisten kauneudenhoitoon liittyvistä asioista, joten päätinpä minäkin sitten kokeilla (kyllä mieskin voi huolehtia kauneudestaan...). Nykyään on kuulemma trendinä jotkut päiväkylpylät, joihin koirilla ei oo mitään asiaan. Kuten kaikki varmaan tietävät, niin olen intohimoinen uimarismies, enkä koirien kylpyläänkään ole päässyt, joten päätin perustaa oman Day Span tänne Kangasalan perukoille.

Kesän näyttelykausi on alkamassa, joten päätin auttaa äippää mun kaunistamisessa ottamalla päivittäin mutanaamion. Se kirkastaa mun talvenjäljiltä vähän sameaa hipiääni sekä korostaa kaunista valkoista väriäni, niistä kohdin mistä sitä näkyy... Ja silmätkin korostuu ihan erilailla! Ajattelin myös, että voisin esitellä näyttelyissä parsoneiden uuden värin: harmaan ruskeilla merkeillä, pitäähän sitä kokeneen kehäkonkarin kehittää välillä jotain uutta ilmettä itselleen.

Day Spa a´la Velho

Mutaa voi käyttää myös sisäisesti...

Myytti on vielä niin hölmö, että se ei ymmärrä kauneudenhoidon päälle mitään. Sillä välin kun otin kaunistavaa mutakylpyäni, niin se vaan keskittyi harjoittelemaan lentämistä. Se on välillä niin outo lintu, inhoo trimmaustakin...

Mä olin ihan ihmeissäni, kun mun äippä oli tosi innoissaan mun mutakylvystä, päätellen siitä, ett se hirmu innostuneena kiljui mulle ojan reunalta ja esitti jotain sadetanssia ja yritti sukeltaa mun mukaan ojaan, se olis varmaan halunnut kanssa kaunistautua ens viikonlopun näyttelyitä varten. Mutta eihän se tuomari siellä äippää kato, vaan mua ja mun mudan kaunistamaa olemustani!

Tässä lopputulos, komea vai mitä?

T: Velho The Mudface (jos joku haluaa mun Day Spahan, niin tervetuloa kokeilemaan!)

P.S. Äippä suihkutti mun koko komeuden pois puutarhaletkulla, mutta ehdin hankkimaan sen onneksi takaisin ennen Mäntän näyttelyä... (Myyttiä se suihkutti ihan muuten vaan, se on kuulemma niin söpönnäköinen märkänä)

Apua mun blogi sekos! Toivottavasti saan apua sen palauttamiseen entiselleen...
Ei se palannutkaan entiselleen, kun vaihdoin pohjaa (ainakin hetkeksi...)

Ihanat lapsenlapset :-)

Mä oon ylpeä mummo! (Mun ei-koiraihmiskaverit piti mua ihan hulluna, kun leuhkin lapsenlapsillani lauantaina siskoni 30v. synttäreillä...) Siis lauantaina olin Kaupin pentunäyttelyssä ja pääsin näkemään Velhon ja Elman "rakkauden hedelmät" livenä. Tai tytöt Cerin ja Saran oonkin nähnyt pikkuisina parsonilenkillä, mutta Cedu-pojan oon nähnyt vain kuvissa. "Omiaan" on aina mukava kehua, mutta näissä lapsosissa oli tosiaan kehumisen aihettakin ( vaikka ei katsoisi edes mummon vaaleanpunaisten silmälasien läpi...). Olin iloisesti yllättynyt kuinka tasaisen hyviä sisarukset olivat ja saivat aivan loistavat arvostelut! Cedu oli ROP-pentu, Sara VSP ja Ceri sai myös KP:n. Hyvä, hyvä!! Tässä yhteiskuva:

Sitten erityisterkut hurmaavalle Cedulle (Velho´s boy Erimarin Cesar), joka vei kyllä palan sydämestäni <3. Isänsä poika (ja äitinsä myös..), kaunis ja hyväkäytöksinen

Son & Daughter & Dad :-) Eihän millään arvais?

P.S. Kuvat Cedusta on Marilta, koska mummo unohti ottaa kameransa mukaan näyttelyyn... Myytin kuvan on ottanut T.Lahdensivu.

Jarppi ja Verppu

Oli pakko laittaa tää kuva tänne blogiin (vaikka onkin vähän huonolla kamerakännykällä otettu...), koska Verneri tapasi tänään suurimman idolinsa Extreme Duudsonien Jarpin. Kuvasta näkyy pienen miehen ihailu ja jännitys, kun pääsi Jarpin viereen seisomaan ja ihmettelemään Jarpin puuttuvaa peukaloa :-). Viimeksi pari viikkoa sitten keskustelimme, mikä Verneristä tulee isona ja vaihtoehdot olivat, että Verpusta tulee joko Jedi tai sitten Duudsoni. Luultavasti Duudsonit ovat nyt voitolla, varsinkin näkemämme esityksen jälkeen, jossa Jarppia heitettiin mm. tikoilla vatsaan ja kuminauhalla pamautettiin otsaan (mun mielestä se oli Auts! ja Verpusta siistiä...)

Mä löysin muutaman hassun kuvan noista meidän Kangasalan Duudsoneista rooliasuissaan :-) ja kyllä meillä menokin on välillä sitä luokkaa, että heikompaa hirvittää...

Ketuttaako?

Velhoa ja Myyttiä ketutti tänään vapun loppumisen kunniaksi Ikaalisissa. Meitä muita ei ketuttanut ollenkaan vaan saimme nauttia erittäin mukavasta seurasta ja kauniista ilmasta Karvahaalareiden ja Erimarien yhteisen kettuluolajälkiulkoilupäivän merkeissä. Paikalla oli monta innokasta parsonia aloittelijoista Pro-Minniin, joka näytti kuinka A-koe suoritetaan mallikelpoisesti. Onneksi mukana oli myös loistava valokuvaaja, joka sai ikuistettua päivän tapahtumat. Kaikki tässä esiintyvät kuvat on siis ottanut Toni Lund.

Myytti kävi ensimmäistä kertaa kettua morjestamassa ja alun arastelun jälkeen innostuikin ihan mukavasti, tosin siihen tarvittiin ensin iskä näyttämään mallia kuinka ketulle sytytään niin, että vaahto suusta lentää :-). Putkeen ei vielä Myytillä uskallus riittänyt, mutta hiljaa hyvää tulee...

Velho pääsi harjoittelemaan pitkästä aikaa oikein kunnolla koetta varten ja intoa kyllä riitti! Velho jäi viime kokeessa hieman liian kauas haukkumaan, mutta tuli tällä kertaa jo ihan lähelle, varsinkin sen jälkeen, kun sai ensin vähän juoksuttaa Rita-kettua putkistossa. Itse pääsin ensi kertaa "livenä" näkemään, kuinka homma hoituu ja olin lähinnä ihmeissäni putkien kapeudesta ja siitä kuinka rohkea koiran pitää olla, että tunkee itsensä sinne ahtaaseen pilkkopimeään torveen ja naamansa kiinni kettuun! Velho on mun oma sankarikoira :-)

Päivän aikana ehdimme vielä Myytin ja Velhon kanssa jäljelle, jota oli opastamassa Kylkilahden Hannu. Myyttiä jännitti tuore jälki ja välillä piti vähän ihmetellä pellon reunalla seisovia ihmisiä sekä myyränkoloja, mutta loppuun asti päästiin ja peuran jalka löytyi. Velho meni ihan hienosti jäljen, jossa oli kulma, mutta vieressä oleva oja houkutteli kovasti uimaan... Tässä muutama kuva jäljestämään lähdössä olevasta Myytistä.


Meillä kaikilla oli todella mukava päivä, myöskin lapset nauttivat täysin rinnoin, koska paikalla oli kettujen ja koirien lisäksi supikoira, vuohi, kanoja, pupuja ja jättitrampoliini! Voiko enempää toivoa :-) Kiitokset kuuluvat Marille ja Annille järjestelyistä ja paikalla olleille tutuille iloisesta seurasta ja Tonille kuvista!

T: Kangasalan hurjat Velho, Myytti, Tiina, Ville, Viljami ja Verneri